Taivaantulien tyttö

Kotisivuilla on käynnissä remontti, kuvia saattaa puuttua blogeista tovin :) 

Pahoittelen rempasta johtuvaa häiriötä!

Pirjo Pike Koski

Itseoppinut valokuvaaja :)

Tekijän esittely -kurkistus kulissiin. 

Luet tätä tekstiä paraikaa, niinpä olet eksynyt kotisivuilleni, joten tervetuloa! Jos tykkäät revontulista niin seis siihen paikkaan, putruu, täällä saattaisi olla jotakin kiinnostavaa tarjolla. Hoidetaan kuitenkin ensin tekijän esittely pois jaloista.

Olen Pirjo ja vaikutan täällä Länsirannikolla Laitilassa ja lähikunnissa. Miten päädyin ilmiökuvaajaksi ja bloggaajaksi onkin oudompi juttu ja sitä varten piti sairastua vakavasti. Vuonna 2013 omituiset, sähköiskumaiset tuntemukset kasvoillani saivat diagnoosin joka oli pelätty kolmoishermosärky ja outo, minua koko elämäni piinannut sarjoittainen migreeni osoittautui Hortonin syndroomaksi eli härmäläisittäin se tunnetaan nimellä "itsemurhapäänsärky". Ne molemmat ovat jumalattoman haastavia elinkumppaneita. Kivut aktivoituvat mielellään tuulesta, mutta myös valaistus ja hajut provosoivat kohtauksia, -muutaman triggerin mainitakseni. Öisillä retkilläni tein myös huomion, että täällä rannikolla saattaa tuuli loppua yöksi tai aika usein se ainakin rauhottuu, joten päivä-aktiviteetit saivat suosiolla vaihtua öihin ja aloin harjoittelemaan yökuvausta. Onneksi ulkoiluja varten on nykyään myös pelit ja vehkeet eli varastossa on irtohuppuja ja maskeja joka lähtöön, mutta silti tuulessa samoilu on venäläistä rulettia. Tiedän, olen omituinen bongari, mutta satun rakastamaan ilmiöitä ja joskus jonkin asian rakastaminen voi tehdä kipeää.

Muita mielenkiinnon kohteita on metsäily, kuntosali, geologia ja kivi-sekä mineraali näytteiden keruu. Metsäily pitää sisällään sienestystä ja samoilua ja liikuntaa luonnossa, ja kuntosali käsittää kotona olevat laitteet. Olen tehnyt myös vuosikausia yhteistyötä ennen sairastumistani Geologian tutkimuskeskuksen kanssa kansannäyte puolella kivien ja mineraalien parissa. Juttuja Laitilan korukivi löydöistä löytyy myös alan kirjallisuudesta, mm. Suomen korukivet-kirjasta ja jalokiviharrastajain erikoislehti Mineralia ovat julkaisseet juttuja löydöistä vuosien varrella. Kivireissuja teen vieläkin, mutta vähemmän louhoksilla, koska niissä tuppaa tuulemaan etenkin päiväsaikaan ja sitä on hankalampi väistellä päivisin kuin yöaikaan.

Ilmiöistä rakastan yli kaiken revontulia, etenkin isän nimeämää Dyynit-muotoa ja myrsky ilmiöitä, (salamointi rokkaa!) mutta olen retkahtanut myös valaiseviin yöpilviin, haloihin ja sitä myötä muuhunkin taivaalla tapahtuvaan äksöniin. Tässä kohtaa lukija ehkä miettii, miten tämä koko homma alkoi? Miten täti johkaantui alunperin taivasalle?

Vuosi oli 1980 ja olin tuolloin kuusivuotias, kun näin revontulet Lapissa elämäni ensimmäistä kertaa. (älkää ingnooratko siis kuvaajan tämän hetkistä ikää, laitelkaa ne taskulaskimien apit suosiolla kiinni..)

Seisoin tuolloin isäni kanssa hotellin takapihalla seuraamassa revontuli näytelmää. Olin täysin myyty. Kirjoitin tohkeissani päiväkirjaan: "näin tänään elämäni ensimmäiset revontulet ja niissä oli kahta eri lajia punaista ja ne olivat tosi hienot. Saisinpa nähdä ne vielä uudelleen!" Isäni keksi uuden lempinimen minulle illan aikana, olin "taivaan tulien tyttö" siitä eteenpäin. (samanniminen, Taivaan Tulet tv-sarja on kuvattu jälkeenpäin...)

Reposet olivat unohtumaton elämys pienelle lapselle, mutta edelleen aikuisena, kymmeniä näytelmiä nähneenä jokainen revontuli-ilta on erilainen ja omalla tavallaan muistettava, ja punaiset revontulet sain kokea VIIMEIN viime vuonna, reissusta löytyy kertomus blogista. Isän seurassa koin myös ensimmäiset ukkoset- kertoman mukaan jo kaksivuotiaana, kun olin silmät ymmyrkäisinä seurannut salamointia turvallisesti isän sylistä käsin. Muistissa ovat myös lukuisat yhdessä ulkona vietetyt tähtikirkkaat yöt. Mitä muu perhe edellä, sitä lapsi perässä, luonnollisesti.

Lapsuuden innostus reposiin sai uudelleen tulta alleen v. 2013 ja eräänä iltana revontuli ennusteiden käydessä punaisina päätin lähteä matkaan kameran kanssa ja sillä tiellä olen edelleen. Kannatti lähteä.

Myöhemmin sain olla mukana ensin "revontulibongarin oppaan" (Into 2018) työryhmässä joka sittemmin jatkoi uuden revontulimuodon (dyynien) tutkimisen pariin. Olin kansalaistieteilijän roolissa mukana alan huippujen kanssa ratkomassa arvoitusta, joka johti uuden revontulimuodon, dyynien löytymiseen 2019 sekä arvostettuun Stella Arcti palkintoon. Revontuli dyynien arvoituksen ratkomisessa käytettiin kahta valokuvaa, joista toinen on ottamani. Dyynien löytymisestä kertova tarina löytyy blogista. 

Bongarin opasta tehdessä sattui muuten hupaisa juttu. Teosta kuvitettiin ja tehtiin keski kesällä ja tuotantotiimi sai päähänsä haluta meistä bongareista kuvan kirjaan, josta tuli myöhemmin kuitenkin pukeutumisosio kirjaan. Osiossa neuvotaan pukeutumista repokuvauksiin. No meidän piti pukeutua kirjaa varten ja ottaa itsestämme selfie, ja näytellä että oli kylmä. Oli vaikeaa eläytyä koska elettiin keskikesää, päivällä oli ollut +33 astetta lämmintä ja ukkosta. Revontulibongarin oppaaseen päätyi meikäläisen pukeutumiskuva jossa allekirjoittanut "värjöttelee" illalla +29 asteen lämmöissä...

Ilmiöiden kuvaus reissuilla sattuu ja tapahtuu ja koska tykkään valtavasti kirjoittamisesta, reissukertomuksia hämärän rajamailta löytyy oman Taivaantulien tytön blogin lisäksi kolumnin muodossa Laitilan Sanomista kerran kuussa sekä Ursan blogista nimeltä Tarinoita Taivasalta. Facebookissa Taivaantulien tytön puolella tietenkin tulee julkaistua jonkin verran kuvia, samoin Instagramissa. Instasta löydyn omalla nimelläni. Ja by the way,- odotan myös teitä mahdollisia uusia lukijoita näppäimistö savuten!

Ja kuka se kissan hännän jossei...maininnan veroisena koen myös pääsyn arvostetun saksalaistutkija Michael Hunnekuhlin revontuli aiheiseen posteriin vuonna 2020. Nöyrät kiitokseni!

Ja jottei tinki taivasalla koskaan valmistuisi, sykkivien läiskien eli protonirevontulien arvoitukseen syydin pyydettyjä kuvia tutkijoiden meilit täyteen. Sitä saa mitä tilaa eli paljon kuvia revontuliläiskistä! Revontuli tuttuja onkin siunaantunut kavereihin kosolti lisää ympäri maailman. Uuden revontulimuoto tulokkaan Ragdan tausta joukoista löydyn myös pyörimästä ja haahuilemasta. Ragda on eikun rock on!

Sittemmin päätimme aviomieheni kanssa perustaa ryhmän facebookiin painottuen etelässä ilmiöitä kyttääville otuksille eli Etelä-Suomen revontuli- ja ilmiö kyttääjät. (tuo nimi täytyy muuttaa; en osaa ikinä kirjoittaa sitä ekalla yrittämällä hitto oikein..) Esikuvana alati kasvavalle ryhmälle ( iik, 1600 jäsentä ja nouseee) toimi Alberta Aurora Chasers-niminen megalomaanisen kokoinen reposyhteisö, jossa ihmiset ovat uskomattoman kohteliaita ja mukavia (meidän suomalaisten pitää hieman työstää näitä meidän jumiutuneita asenteita, härmässä ollaan yleensä kateellisia ja ilkeitä, tosin onneksi poikkeuksiakin on)

Seuraavaksi ohjaan sinut loputtoman pulinan sijaan matkalle revontulien sekä muiden luonnonilmiöiden kiehtovaan maailmaan! Tervetuloa kotisivuilleni ja blogin mahdolliseksi uudeksi lukijaksi, ainahan sellaista saa nimittäin toivoa?"

Laitilassa, 26.2.2023

TTT eli Taivaantulien tyttö Pike