Ilmiökaaos

Kolmen maissa iltapäivällä 14.2.2023 näkyivät ensimmäiset tyypin I-helmiäispilvet. Viskoin pari hälyä eetteriin ja päätin lähteä bongaamaan mahdollista tulevaa helmiäisruskoa. Ajoin Salon suoralle katsomaan tilannetta. Kerrankin paikkavalinta onnistui, nyt nimittäin tarvittaisiin näkyvyyttä ympäristöön....

Helmiäisiä näkyi jo paikalle päästessä jonkin verran, sää maan päällä oli leuto, oli ensimmäinen oikein kunnon kevätilta. Kuvailin helmiäisiä ja alkavaa ruskoa, kun sain todistaa jotain ihan älytöntä. Horisontista hahmottui säde, perään toinen. Ja kolmas. Samassa nousivat lännen taivaalle räyheimmät hämäränsäteet mitä olen eläessäni nähnyt. Nämä kolahtivat top 1, ei epäilystäkään. Ihan. Älyttömän. Näköistä. Ja väristä!!

Auringonlaskun jälkeen vallitsi ihan älytön helmiäishehku ja ruska horisontissa. Jäin pohtimaan II-tyypin pilvien läsnäoloa värien näyttävyyden vuoksi. Hehkun lisäksi vielä pinkit hämäränsäteet levittäytyivät viuhkamaisesti Laitilan taivaalle. Näytti kovasti sille, että hämäränsäteet muodostuivat nyt osin helmiäisiin. Erikoisen näköistä ja päheän väristä joka tapauksessa. Voi luoja mikä alku kuvausillalle! "anna luonnonilmiö-kuvaajien jumala" tämän jatkua näin huomasin ajattelevani!

Otin kuvia ilmiöistä aivan onnesta mutrulla. Miten voi osua tälläinen flaksi kohdalle, jälleen kaksi näyttävää ilmiötä yhdessä! Ja taas taivaalla oli sitä erikoista ruskeaa hohdetta, mutta ei niin paljoa kuin aikaisempina päivinä mutta huomiota herättävän kokoinen "pilvi", -mikä nyt sitten onkaan. Tällä kertaa sain ilmiön kopattua talteen. Maan varjon puoli oli tutun punaruskea.

Johan oli meininkiä! Ajoin seuraavaksi kotiin lämmittelemään hetkeksi, leuto ilta vaihtui lennossa purevaksi lämpötilan laskettua nollan tietämille. Reilun tunnin kuluttua oli vuorossa eläinratavalo louhoksella, joten sitä ennen piti ehtiä tankkaamaan itsensä eli juomaan kahvit.

Ajomatkalla Pyhärantaan seurasin kosteuden nousua, näytti jälleen siltä, että illan keikasta ei tulisi lepohetkeä arkeen vaan sommitteluja saisi painaa urakalla vasten pilviä ja kosteutta. Noh, nopeus on toinen nimeni...Kuvaus alueella alkaa olemaan ahdasta, mutta sopu sijaa antaa etenkin yöllä, paikalla louhoksella oli kolme murskaa ja kaivinkoneita, joten sommiteltavaa ja säntäiltävää riitti. Sinkoilin lailla pikkuoravan pitkin aluetta ristiin ja rastiin.

Ensimmäinen illan kohde oli eläinratavalo, vaan mitä kummaa, lännen taivas näytti...hehkuvan edelleen? Takanäytön kuvassa maisema näytti tutun punaruskealta. Ilmeisesti helmiäisten hehku viipyili vieläkin lännen puolen taivaalla, eläinratavalon erottuessa kaiken yläpuolella kiilamaisena ja tutun sinertävänä muusta valosta. Ero valosaasteen ja helmiäisten taustahehkun välillä näkyi myös maastossa, kuvissa sen erottaa paremmin. Jihaa! Tämäkin vielä!

Louhosmontussa jääkimpaleet huutelivat sommittelemaan linnunrataa kuviin. Eläinratavalo loisti tutulla kiilamaisella valollaan lännen puolella. Jess. Kevät saapuu viimein. Seuraavaksi hukkasin itseni hetkeksi tähtiin. Monttujen jäät ryskyivät taustalla hyytävästi, mutta tällä kertaa sommittelun flow oli kunnolla päällä, mikään ei häirinnyt keskittymistä. Seuraavan pari tuntia oli olemassa vain linnunrata, eläinratavalo ja kamera.

Illan lopulla seisoin hetken pimeässä ja kuuntelin eläinten ääniä, jostain kaukaa kuului peuran närkästynyt tuhahdus, ilveksen kosio äänen leikatessa pimeyttä. Tutut äänet, tuttu ympäristö, tuttuja ilmiöitä, mutta silti aivan hervottoman mahtava viisituntinen takana, mietiskelin samalla, kun nojasin tyytyväisenä auton kylkeen ja tuijotin tähtiä.

Tänä iltana on muuten reposhäly eli tästä tulee täysi työpäivä. Palataan!

-TTT